Jookoskookos.com Sziget Festival matka järjestetään kesällä 2004 jo neljättä kertaa. Konsepti on hioutunut vuosien saatossa timantiksi. Reissussa mm. unohtumaton bussimatka via balticaa pitkin, Krakovan vanha kaupunki ja yöelämän tarkistus, Budapestin ostosmahdollisuudet ja ruokakulttuuri, Budan kylpylät ja Pestin klubit satojen matkakavereiden kanssa. Unohtaa ei sovi myöskään itse festivaalia joka on suurempi ja aurinkoisempi kuin koskaan!

Sziget-matkat on tarkoitettu kaikille matkailusta ja hyvästä musiikista pitäville -ihan kenellä tahansa - Kaikilla on mahdollisuus osallistua (Hep! K-18).

Sziget Festival-matkat järjestää jookoskookos.com eli Kissa, Pallo ja Ankka Happenings and Events (valmismatkaliiketunnus 91/03/MjMv). Usean vuoden kokemus takaa mukavan matkan ja ensimmäisenä tiedot parhaista meiningeistä... Jookoskookos.com on Sziget Festivalin virallinen yhteistyökumppani Suomessa.




Jookoskookos.com Sziget -matkoja on järjestetty aiemmin vuosina 2001, 2002 ja 2003. Seuraavassa pari autenttista satunnaisen matkustajan matkakertomusta reissultamme ja kuvia festivaalista ja matkan tapahtumista.

JOOKOSKOOKOS.COM SZIGET-REISSUN
KOLUMNEJA VIIME VUODELTA
Sziget 2003 matkakertomus by Jukka Damage Vuorio>
Sziget 2003 matkakertomus by Nina Survo>

FOTOGALLERIA NEW!
Tsekkaa kuvamatskua edellisvuosiemme reissuilta sekä muutama kansainvälinenkin galleria täältä!

EDELLISET SZIGET-SAITIT
Sziget 2003 reissusivusto>
Sziget 2002 reissusivusto>
Sziget 2001 reissusivusto>

MATKANJÄRJESTÄJÄ
Lisäinfoa Jookoskookos.com:sta>






by Jukka Vuorio

Matkaraportti Unkarista, Puolasta ja Itä-Euroopasta bussin ikkunasta

27. 7. Jukan matka alkaa jo kotoa.

Matka kohti Puolaa, Unkaria ja Sziget -festivaalia alkaa kohdallani jo päivää ennen lähtöä Suomesta. Koska en omista polkupyörän lisäksi muita kulkuneuvoja, siirryn Jyväskylästä Helsinkiin junalla, mutta alusta alkaen sankarimatkustajana (ja matkabudjetin määrän vuoksi) ostan lipun vain Riihimäelle asti ja matkustan pummilla loppumatkan. Vielä lähtiessäni Jyväskylästä voitan pokeriautomaatista neljä euroa ja olen vilpittömästi onnellinen. Tyttöystäväni saattaa minut rautatieasemalle ja hyvästelemme parin viikon ajaksi. Kun saavun Helsinkiin, otan hienosti kännykkäyhteyden ystävääni Pasiin joka on myös lähdössä Sziget -matkalle yhdessä tyttöystävänsä Mintun kanssa. Käydään rinkkojen ja matkalaukkujen kanssa syömässä falafelit ja juomassa tottakai tuopilliset olutta jossain lähikebabissa. Sieltä kaupan kautta yhteisen ystävämme Jussin luo yöksi paikallisliikenteen suosiollisella avustuksella. Jussin luona tuleekin sitten syötyä uudelleen, nautittua lisää olutta ja ouzoa, tuota kreikkalaisten lahjaa maailmalle, samalla kuulumisia vaihtaen ja matkoista ja matkustamisesta keskustellen. Jossain vaiheessa uni tulee silmään ja illanvietto loppuu osaltani siihen.

28. 7. Jukka tapaa Jari Sillanpään (!) ja Hollolan lukion Abi-90 Samin.

Herätys kuudelta aamulla. Tämä on minun vuorokausirytmilleni aivan liian varhain. Olen tottunut, vaikka käyn sentään välillä töissäkin, heräämään siinä kymmenen, yhdentoista maissa. Suihku ja hätäinen aamupala kuitenkin tekevät toivotun tehtävänsä, ja olen valmis matkustamaan Pasin fiksusti jo edellisiltana tilaamalla taksilla Makasiiniterminaaliin, jossa matkanjohtajat ja suurin osa matkalaisista jo ovatkin. Linda Line Express vie porukan parissa tunnissa Tallinaan, pääsen jostain syystä aluksen etuosan businessclassiin, vaikken oikein ymmärrä miksi. Businessclassissa näyttää olevan myös ex-miss Suomi Heidi Willman, joka on eräs matkanjohtajista. Siellä tulen tutustuneeksi ensi kertaa myös reissun valopilkkuihin Jariin (josta tulee reissun ajaksi kämppikseni ja jonka sukunimi on aikuisten oikeesi Sillanpää) ja Samiin (Hollolan lukion abi -90). Matkalla tulee juotua muutama tuoppi keskiolutta ja tax freestä mukaan tarttuu pari vesipulloa sekä puolen litran likööripullo.
Tallinan tullissa menee muutama tovi jonottaessa, ja jättäydyn suosiolla koko porukan viimeiseksi kun tungos ei oikein vedä puoleensa. Siinä tuleekin sitten likööripullo avattua ihan noin niinkuin odottelujuomaksi, että olisi jotain tekemistä. Selviydyn kuitenkin bussiimme, joka taisi olla neljästä täynnä
olevasta bussista numero kaksi. Kaksikerroksisessa bussissa viereeni päätyy matkanjohtaja Mikko ja eteeni ja taakseni Joensuucrew, joka pitääkin yllä hyvää meininkiä matkan alusta loppuun saakka. Ystäväni Pasi ei päädy samaan bussiin kanssani, mutta sehän tietää vaan sitäkin varmemmin tutustumista uusiin ihmisiin. Muutaman tunnin matkanteon jälkeen pysähdytään Pärnussa. Paikan hinnasto tuntuu edulliselta: lämmin ruoka+iso salaatti+2 puolen litran limua+iso tuoppi olutta maksavat yhteensä seitsemän euroa. Pärnusta lähdön jälkeen onkin edessä yö bussissa, jonka olen kokenut
näillä Itä-Eurooppa reissuilla ennenkin. 20 tuntia putkeen bussissa ei ole se minun suosikkijuttuni elämässä, joten päätän selvitä siitä hankkimalla humalatilan. Se onnistuu päivän aikana varsin kätevästi juomalla kymmenen "keskiketterää" sekä noin litra viinaa. Seuraavien tuntien aikana bussin ikkunoista ohi vilahtavat Viro, Latvia ja Liettua.

29. 7. Jukka penää Muuttohaukkaa

Herään bussin käytävältä, siis lattialta, noin kahdeksalta aamulla. Havaitsen olevani Puolassa. Nautin aamupalaksi vettä. Parin tunnin jälkeen bussi pysähtyy taukopaikalle, joka melkein (mutta vain melkein) naurattaa minua; yhdistetty Shell ja McDonald's. Jättäydyn bussin ulkopuolelle istuskelemaan samalla kun muut menevät nauttimaan hampurilaisia.
Bussimme ja niiden kuskit ovat muuten virolaisia (tai eestiläisiä, en minä tiedä kumpi on korrekti tapa ilmoittaa asia), ja mietin mahtaako ketään matkustajista haitata leimautuminen puolalaisten silmissä virolaisiksi. Mietin hetken haittaako asia minua. Ei haittaa.Kun lähdetään taukopaikalta, Joensuucrew ryhtyy keksimään kilpaa vitsejä, jotka naurattavat pienessä kankkusessa, nälässä ja väsymyksessä, vaikka eivät muuten ehkä mitään maailmanluokan huumoria olekaan. Tässä pari esimerkkiä:"Mikä on ahneuden huippu? No se kun mies väen vängällä valitsee kahdesta vaginasta sen isomman" ja toinen, aivan älyttömän pitkä ja rasittava Riki Sorsa -aiheinen vitsi:
"No Riki Sorsa oli ravintolassa syömässä. Se tilas siinä sitten
oikein hyvän pihvin ja ranskalaiset ja hyvän salaatin siihen
kyytipojaksi ja söi kaikessa rauhassa, kun viereiseen pöytään tuli humalainen seurue. No ne oli sitten sillee, että ei jumalauta,
tossahan on Riki Sorsa! Sitten ne pyysi Rikiä, että laula hei Riki se Muuttohaukka kun se on niin hyvä biisi. No Riki sanoi, että sori mutta mä olen täällä nyt vaan syömässä, että en mä sitä nyt laula kiitos vaan. Kesti vähän aikaa ja tää seurue joi siinä lisää ja ne ryhty sitten uudestaan vaatimaan Rikiä, että hei Riki laulaisit nyt sen Muuttohaukan, hitto se on hyvä biisi. No Riki sanoi, että ei ei kun mä oon tässä nyt vaan syömässä ja nauttimassa hyvästä ruuasta, että sori en mä nyt laula sitä. Kesti taas hetki ja seurue joi lisää ja ryhty taas vaatimaan Rikiä, nyt jo tosi painokkaasti, että kamoon Riki laula nyt vittu se Muuttohaukka kun se on niin mahtava biisi. Riki alkoi kanssa jo vähän siinä hermostua ja sanoi, että ei mulla oon nyt keikkaa täällä ravintolassa, että oon vaan syömässä enkä mä nyt laula sitä Muuttohaukkaa. Kesti hetki ja seurue joi lisää ja rupes jo huutamaan, että mikä siinä nyt on kun et voi laulaa sitä
Muuttohaukkaa kun se on kaikista paras biisi. Rikillä ei ollut enää yhtään hauskaa, vaan se hermostuneena tokaisi, että johan mä sanoin, että mulla ei oo nyt keikkaa täällä ravintolassa, että oon vaan syömässä. No taas kesti hetki ja nyt se seurue tuli jo siihen Rikin pöytään, että nyt Riki laula se biisi, vitsi että oot hyvä jätkä jos laulat sen biisin, me haluttais tosi paljon kuulla se Muuttohaukka. Siinä vaiheessa Riki nousi ylös seisomaan ja huusi seurueelle, että nyt vittu se turpa kiikki-kii!".
Uskomatonta kyllä, tuo vitsi nauratti reissulla joka kerta.

Alkuillasta saavutaan Krakovaan ja Zaczek -hostellillemme. Vessat ja suihkut on käytävällä, mutta itse huoneessa ei ole mitään valittamista. Lähden pariksi tunniksi itsekseni kaupungille, joka onkin jollakin tapaa tuttu parilta edelliseltä nopealta Krakovan visiitiltä. Haen kaupasta kassillisen ruokaa ja juomaa seuraavan päivän bussimatkaa varten, käyn falafelilla eräässä edullisessa (hinta noin euron) kebabissa ja löydän tieni paikalliseen nettikahvilaan, joka sekin on tosi edullinen ainakin Suomen hintoihin verratessa, mutta toisaalta, mikäpä ei olisi. Palaan hotellille juuri ennenkuin Flylow Organization (reissussa
mukana ollut helsinkiläinen rockbändi) aloittaa keikkansa. Tykkään tästä rockmusiikista jota itse luonnehtisin ehkä jonkinlaiseksi No Shamen ja Waspin risteytykseksi. Keikan aikana tulee nautittua myös päivän ensimmäiset pari olutta, joiden niidenkään hinta ei todellakaan päätä huimaa. Yleisöä on paikalla suhteellisen runsaslukuisesti ja parin viimeisen biisin aikana on tanssilattiallakin mukavasti kansaa.Keikan jälkeen lähden vielä Pasin ja Mintun ja matkanjohtaja Iikan kanssa takaisin kaupungille katselemaan Krakovan yöelämää, joka tosin
ei näyttäydy meille kovin railakkaana. Otan kaupungilla muutaman pussikaljan ja käydään katsomassa jotain isoa, hienoa ja vaikuttavaa ulkoilmavalkokuvanäyttelyä, jossa on kuvia joka puolelta maailmaa luonnosta, ihmisistä ja eläimistä. Sen jälkeen hotellihuoneeseen nukkumaan.

30. 7. Jukka majoittuu Tonavan rantaan.

Herätessä tuntuu pientä kankkusenpoikasta, mutta se häipyy suihkun, hampaiden pesun ja aamupalan jälkeen. Lähtö Krakovasta myöhästyy tunnilla kun erään matkustajan ja sen
jälkeen hänen passinsa etsimiseen menee tovi. Myöhemmin selviää, että pari jätkää onnistuu myöhästymään busseista ja tulee Unkariin junalla perässä. Kun matkaan ollaan päästy, viimeinen maa ennen Unkaria on Slovakia. Sen läpi ajetaan yhdellä tauolla, taukopaikkana toimii keskellä vuoristoa sijaitseva turistirysä, jonka palveluihin tosin voi olla tyytyväinen. Itselläni ei paikallista valuuttaa ole, joten pärjään eilen ostamillani eväillä, eli sipseillä, sämpylöillä ja
tölkkipavuilla sekä limsalla. Kanssamatkustajilla näyttää kuluvan melko reippaasti vodkaa ja kaljaa, itse pysyttelen limulinjalla koko päivän.Bussissa kerrotaan loputtomasti "Kinnusen Jorma" -aiheisia vitsejä. Esimerkiksi tämmöisiä:
"Suomen yleisurheilumaajoukkueen rankan baari-illan jälkeen Kinnusen Jormaa ei saatu enää pystyyn".Aloitan kirjan lukemisen, joka etenee koko tämän lähes kaksiviikkoisen matkan aikana puoleen väliin. Kirja on Marcio Alvesin
Kapinoitsijan Päiväkirja. Suosittelen kaikille, se auttaa ymmärtämään Etelä-Amerikan 1900-luvun historiaa.
Perille Budapestiin saavutaan noin yhdeksältä illalla. Osa porukasta lähtee heti suoraan katsastamaan Sziget -festaria, mutta itse en enää tänään jaksa. Mukana olevat yli 200 suomalaista on jaettu kolmeen eri hotelliin. Itse satun Lido -nimiseen hotelliin, jonka huone osoittautuu erittäin miellyttäväksi. Löytyy minibaari, isot ja pehmeät sängyt, telkkari satelliittikanavin, iso "Airmax 2000" -tuuletin ja tottakai vessa ja suihku. Myöhemmin osoittautuu, että hotelli sijaitsee, jossei nyt ihan ökyporvarialueella, niin ainakin pikkuporvarillisella alueella, eli turvallisessa ja hyvin hoidetussa naapurustossa. Viidenkymmenen metrin päässä hotellista virtaa Tonava, ja käyn illan päätteeksi vielä sen rannalla sijaitsevassa ulkoilmaravintolassa syömässä. Huomenna festareille!

31. 7. Jukka ja Jari Sillanpää kasvisruokailevat

Herään noin puoli kymmenen aikoihin aamulla, kuten myös myöhään yöllä huoneeseen festareilta (tai ties mistä) saapunut kämppikseni Jari. Suihkusta selvittyäni lähdetään yhdessä kävelemään kohti festaria. Jari ei tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä kävelemään. Minä luulen tietäväni, ja valitsemme sen suunnan. Hetken käveltyämme löydämme paikallisen pikkukaupan, josta hankitaan aamupalaksi olutta. Sen
jälkeen kävely jatkuu noin puolen tunnin ajan, kunnes tulemme
epäluuloisiksi siitä, onko aavistukseni oikeasta suunnasta osunut oikeaan. Kysymme paikallisilta, jotka eivät juurikaan osaa englantia. Asia tulee kuitenkin selväksi, ja osoittautuu, että väärään suuntaanhan sitä ollaan koko ajan kävelty. Paikalliset neuvovat meidät bussiin jota käyttämällä pääsemme juna-asemalle josta otamme junan festarialueelle. Käy selväksi, että kävellen emme olisi ikinä selvinneet perille. Flylow Organization esintyy tänään festareilla ja sitä keikkaa odotellessa käydään alueen lukuisissa kaljateltoissa ja syömässä. Jarikin uskaltautuu syömään kasvisruokaa. Tutuksi tulee myös Unkarin armeijan esittelyalue, jossa otetaan valokuvia tykkien ja konekiväärien luona. Jari on käynyt armeijan ja minä sivarin. Jarista on hauskaa, että minulla ei kuitenkaan ole mitään aseita ja ampumista vastaan.Päästään Flylow'n keikalle. Yleisöä on paikalla ehkä hieman yli parisataa, jotka ottavat bändin vastaan innokkaasti ja humalaisesti. Tanssimista ja riehumista ja taputtamista. Encorea ei tule koska aikataulut kusevat, mutta se näyttää myöhemmin olevan koko festarin vaiva alusta loppuun. Hyvä keikka.

Keikan jälkeen lähden Pasin, Mintun ja Iikan kanssa tapaamaan
festarilla töissä olevaa ystävääni Maria, jonka työpiste löytyy
päälavan backstagen takaa. Hänen toimenkuvaansa kuuluu artistien hyysääminen ja skootterilla pitkin festarialuetta ajelu. Nautitaan lisää olutta ja Unicumia ja pelataan toisiamme vastaan pöytäfudista. Tämän jälkeen löydän festivaalin kansalaisjärjestöalueelta Unkarin vastineet muun muassa Oikeutta Eläimille ja Maan Ystävät -järjestöille, sekä paikallisen Indymedian, ja jään pariksi tunniksi keskustelemaan näiden tyyppien kanssa. Kun lähden kansalaisjärjestöjen alueelta, on ilta jo pimentynyt ja niin ovat osaksi muistikuvanikin. Loppuilta sujuu kuitenkin matkanjohtaja Kimmon kanssa festarialuetta tutkien ja löytöretkeillen, syöden ja juoden. Vähän puolen yön jälkeen katson parhaimmaksi lähteä taksilla takaisin hotellille. Eräs taksiyhtiö on tehnyt sopimuksen Sziget -festarin kanssa, ja niinpä kaikki tämän firman taksit ovat todella halpoja.
Onneksi.

1. 8. Jukka näkee Heidi Willmanin bikineissä.

Herään aamulla hyvävointisena, joka yllättää ainakin itseni, tosin
positiivisesti. Katselen telkkarista BBC World -kanavaa, jossa George W. Bush kertoo vastustavansa homoavioliittoja ja asettavansa toimikunnan tutkimaan voidaanko kyseiset liitot estää laillisin keinoin. Jotenkin tämä ei yllätä minua. Käyn pitkässä suihkussa ja lähden sen jälkeen eilen löydettyyn
hotellin lähellä sijaitsevaan kauppaan. Ostan runsaasti ruokaa ja
juomaa ja kävelen takaisin hotellihuoneeseeni nauttimaan
ostoksistani. Tässä vaiheessa kämppikseni Jari ilmestyy paikalle. Puhutaan eilisillasta, kun kesken kaiken kuullaan ikkunasta, että samassa hotellissa asuva Heidi Willman on lähdössä naapurihotellin uima-altaalle uimaan. No hitto, tämähän on tietysti nähtävä, joten pakkaamme uimakamat mukaan ja suunnistamme perässä samalle hotellille. Uiminen tuntuukin tässä vaiheessa erittäin hyvältä ratkaisulta, sillä Unkarissa on joka päivä vähintään +30 celsiusta. Pari tuntia menee altaalla hengatessa, sen jälkeen lähden Pasin ja Mintun kanssa taksilla festarialueelle.Nähdään loppupuoli Dreadzonen keikasta. Tykkään. Sen jälkeen katsotaan Asian Dub Foundationin keikka ja tykkään siitä vielä enemmän. Keikkojen jälkeen osallistun jollain suvaitsevaisuus-pakolaisuus-kansainvälisyys-kojulla tietokilpailuun josta voitan t-paidan joka on oikeastaan aika hieno, siinä on Unkarin vallankumousjohtaja Kossuth Lajos.
Tapaan Marin ja olutta ja Unicumia kuluu melko runsaasti. Löydän alueelta ison teltan, jossa on yli sata nettikonetta, joita saa käyttää ilmaiseksi puolen tunnin ajan. Tämä on hieno löytö, sillä olen melkoinen netti-addikti. Alkaa väsyttää, joten otan taksin hotellille. Käyn vielä syömässä ja oluella, jonka jälkeen nukkumaan jälleen siinä puolen yön jälkeen.

2. 8. Jukan päivä päättyy Rambon kanssa. Schön.

Ehkä koko reissun paras päivä. Nukun aamulla noin yhteentoista,
sitten jo rutiininomaisesti suihkuun ja ruokaostoksille kauppaan ja hotellille syömään ja katsomaan telkkaria. Kämppis tulee, jutellaan ja päätetään lähteä läheiseen pizzeriaan tapaamaan muita matkalaisia. Pizzeriassa vierähtää hetki kunnes päästään sattumalta ohiajavaan festaribussiin kyytiin ja siellä tietysti festareille, jossa the 69eyes saman tien aloittaakin keikkansa. Soittavat hyvän keikan, vaikkakaan kello puoli viisi iltapäivällä, +30 asteen helle ja 70 000 ihmistä vetävän päälavan ollessa tuskin edes puolillaan eivät ole parhaat puitteet keikalle. Keikan loputtua kiiruhdan suoraan 5000 ihmistä vetävälle Wan2 -lavalle, jossa Flylow'kin aikaisemmin soitti. Nyt siellä on soittovuorossa unkarilainen Homo SKApiens, joka soittaa
parasta skata mitä olen ehkä ikinä kuullut. Itse bändi määrittelee
itsensä "skaterockska" -bändiksi, enkä voi vastaankaan väittää.
Bändissä ei ole laulajaa, mutta mahtava viiden hengen torvisektio sekä tottakai kitaristi, basisti ja rumpali. Saksofonistina kaunis nainen. Keikan jälkeen käyn jälleen helpottamassa nettiaddiktiotani ja kiertelemässä alueen loputtomia kojuja. Kortsumerkki Durexin teltassa on käynnissä miss märkä t-paita -kilpailu, jota seuraan hetken aikaa, mutta en jaksa katsoa loppuun asti. Alkaa Zion Trainin keikan odottelu. Tätä bändiä odotan näiltä festareilta kaikkein eniten. Käyn
syömässä falafelin, maissin ja jotain ihme marjoja. Juon limsaa. Käyn uudestaan netissä. Katselen benjihyppääjiä. Odottelen lisää. Tämän päivän pysyttelen kokonaan ilman alkoholia.

Lopulta yhdeltä yöllä keikka alkaa. En ole ikinä ennen nähnyt tätä erästä suosikkibändiäni livenä. Musiikkitylihän Zion Trainilla on sellainen poliittisesti latautunut dubreggaetekno. Olen tullut
paikalle jo hyvissä ajoin ja tunkenut itseni aivan eturiviin. Keikka
on alusta alkaen aivan mieletön kokemus. Yleisö huutaa, heiluu ja tanssii niinkuin en ole ikinä ennen nähnyt yleisön tekevän. Ilman minkäänlaisia kehoituksia esiintyjiltä, yleisö taputtaa ja huutaa aivan villinä. Kaikki hyppivät ilmaan. Eturivissä ollaan hiestä läpimärkiä ja biisien välillä takanani vellovasta yleisömerestä tulevat suosionosoitukset sattuvat korviin. Lopulta, kun olen aivan uupunut tanssimisesta lähes puolentoistatunnin setin jälkeen bändi lausuu kiitoksensa ja poistuu lavalta. Yleisö ulvoo korviasärkevästi, hyppii ilmaan ja taputtaa. Tätä jatkuu pari minuuttia, ja lopulta Zion Train palaa lavalle. Bändin kaksi laulajaa, musta nainen ja valkoinen mies, pitävät nostatuspuheen sotaa vastaan, joka päättyy sanoihin "...so fuck you mister Bush and fuck you mister Blair", ja encore, joka on älyttömän nopea trancebiisi, on omistettu kyseisille herroille. Rättiväsynyt yleisö (joista tosin osa taitaa olla vetänyt muutakin kuin pulkkaa) jaksaa silti vielä tanssia aivan täysillä. Tämä on ollut paras musiikillinen kokemukseni ikinä, jotakin paljon parempaa kuin hyvä keikka.

Keikan jälkeen juon Pasin, Mintun, Iikan ja Marin kanssa pari limua ja lähden sen jälkeen takseille. Riisun matkalla hiestä läpimärän paitani. Kun olen jonottanut hyvän tovin taksijonossa ja tulee minun vuoroni, minua ei aiota päästää taksiin, koska minulla ei ole paitaa. Selvä. Laitan märän paidan päälleni, mutta sekään ei käy, koska se on märkä. No mitä helvettiä, enkö minä nyt pääse tältä alueelta pois sitten ollenkaan? Kävelen noin kilometrin päässä olevalle taksiasemalle, jotka eivät ole näitä festarin kanssa sopimuksen tehneitä takseja. Tiedän jo etukäteen joutuvani kynityksi, mutta ei auta, väsyneenä, nälkäisenä ja hikisenä on päästävä takaisin hotellille. Maksan matkasta melkein nelinkertaisen hinnan normaalitaksaan verrattuna, eli noin normaalin taksimaksun Suomen hinnoissa.

Perillä menen heti suihkuun, syön sipsi-illallisen ja katson
telkkarista saksaksi dubatun Rambon. Leffassa Rambo muuten pistää paskaksi mm. bensa-aseman, autoliikkeen ja metsästysliikkeen sekä lahtaa läjän sotilaita ja poliiseja. Aika radikaali meininki! Uni tulee puoli viideltä aamulla.

3. 8. Jukka vetää skumppaa uima-altaassa.

CNN kertoo aamulla, että uusnatsit ovat hyökänneet Tukholman Gay Paraden kimppuun. Hassu juttu, sillä minulla on tähän saakka Stewart Homen kirjojen perusteella ollut sellainen käsitys, että aika monet uusnatsitkin ovat näitä perämiehiä. En mieti kuitenkaan homoja, natseja tai homonatseja sen enempää. Kysyn respasta ovatko kaupat tänään auki, vaikka on sunnuntai. "Yes, you should go to the shopping center", kuuluu respan tyttöjen vastaus. Lähden siis reippain mielin kohti lähikauppaa, joka on kiinni. Ilmeisesti tämä ei ole shopping center. Maleksin Pasin ja Mintun hotellille, mennään uimaan, juodaan kaljaa ja tulee nälkä. Miehet, eli minä ja Pasi, lähtevät metsästämään ruokaa. Löydämme pizzerian. Palaamme saaliin kanssa hotellille ja hengaillaan vähän muiden suomalaisten kanssa. Muutamat tytöt ottavat yläosattomissa aurinkoa ja me ollaan Pasin kanssa innoissaan. Ehdotan Pasille uinti- ja sukelluskilpailuja, jotka se luulee voittavansa koska minä olen paljon paksumpi, mutta väärinhän se luulee. On meikäläisestäkin sentään vielä johonkin.
Siirrytään hotellihuoneeseen juomaan vähän lisää bisseä ja katsotaan Celtic-Arsenal -fudisottelu. Lopulta rennon hengailupäivän jälkeen lähdetään festarialueelle jookoskookos-bussilla kahdeksalta illalla. Käyn heti ostamassa tuopin olutta ja käyn netissä tsekkaamassa meiningin Suomessa. Sen jälkeen mennään yhdessä katsomaan Fun Lovin' Criminalsia, ja se on ihan ok, mutta en jaksa erityisemmin innostua siitä. Paljon paremman keikan vetävät hare krishnat omalla teltallaan, melkein kolme tuntia putkee punkrockkia, jonka ainoat sanoitukset ovat "hare krishna" ja "hare rama". Mahtava meininki!Ostetaan Pasille ja Mintulle joku rumpu matkamuistoksi. Hengaillaan vielä vähän aikaa alueella, ja otetaan sitten taksi hotellille. Siellä mennään vielä uima-altaalle kellumaan ja juodaan pullo kuohuviiniä. Pääsen vielä lopuksi kävelemään omalle hotellille, jonne päästyäni nukahdan heti.

4. 8. No nyt se Jukka on päästään vialla. Luulee nähneensä Ulla Tapanisen.

Alkupäivä menee hotellihuoneessa telkkaria katsoen ja aamupalaa ja lounasta syöden. Kirjaakin luen pari tuntia ja käyn pitkässä suihkussa. Vähän kolmen jälkeen lähden Venusz -hotellin Pool Partyyn. Uima-allasbileitä emännöi Heidi Willman. Heidi myös juontaa altaalla missikilpailun, jonka kaikki osanottajat ovat tosin miehiä. Missikilpailun voittaa "Ulla Tapaninen", alias Sami, vaikka kilpailu onkin kovaa ja tiukkaa. "Ulla Tapaninen" sanoo, että hänen kauneutensa salaisuus on siinä, että hän pyrkii harrastamaan mahdollisimman paljon seksiä tuntemattomien, humalaisten miesten kanssa. Ei mikään huono vinkki! Porukkaa on altaalla paljon ja muutamille altaan reunalla kirmaileville lapsille näytetään huonoa esimerkkiä juomalla erilaisia alkoholituotteita altaassa samalla kelluen. Unkarilainen DJ Palotai soittaa mukavan letkeää uima-allasmusaa. Meininki on hyvä ja hauska, mutta parin tunnin jälkeen tulee tunne, että yksinkin voisi välillä olla. Vaihdettuani kuivat vaatteet lähden paikallisbussin ja -junan avustuksella festarialueelle tärkeimpänä tavoitteena nähdä Ramones Mania -niminen unkarilainen tribuuttibändi. Lyhyesti sanottuna keikka on ihan ok, mutta pieni pettymys. Bändi ei tee täyttä oikeutta alkuperäiselle Ramonesille ja biisit ovat mielestäni turhan hevejä versioita. Keikan jälkeen kiertelen hetken aluetta ja käyn tietysti netissä ja syömässä, mutten jaksa sen kauemmin viipyä, kun Slayer ja Värttinä ovat ainoa esiintyjät, jonka tunnistan esiintyjälistasta. Lähden taksilla hotellille ja menen aikaisin nukkumaan.

5. 8. Jukka ja Unkarin maatalousmuseon arvoitus.

Hieman yllättäen kämppikseni herää tällä kertaa samasta huoneesta. Enimmäkseen hotellihuone on nimittäin ollut omassa käytössäni kyseisen herran ottaessa matkasta niin sanotusti kaiken irti. Tämä on viimeinen festaripäivä ja huomenna lähdetään takaisin kotiinpäin. Otan uimakamat mukaan ja menen kaupan kautta Pasin ja Mintun hotellille. Syödään melko pitkään aamupalaa ja sen jälkeen uin suhteellisen monta kertaa altaan päästä päähän. Päivä alkaa siis terveellisissä merkeissä. Hukkaan toisen uv-korvarenkaistani uima-altaalle.

Ystäväni ehdottaa, josko lähtisin heidän mukaansa kaupungille.
Ehdotus kuulostaa hyvältä, sillä tähän asti olen nähnyt Budapestistä vain hotelli- ja festarialueen. Lähdetään junalla ja metrolla seikkailemaan johonkin suuntaan. Monen vaihdon ja osittaisen pummilla matkustamisen jälkeen päädytään "Sankareiden Aukio" -nimiseen mestaan. Se on iso aukio jossa on jotain patsaita jostain muinaisista unkarilaisista suurmiehistä, jotain kuninkaita ne kai on. Paikalla on paljon muitakin turisteja sekä skeittareita jotka eivät taida paljon kuninkaista välittää. Aukiolta päädytään johonkin isoon puistoon hengailemaan ja keskustelemaan. Puiston liepeillä on jotain isoja ja vanhoja linnoja, joiden merkitys ei selviä minulle. Yhdessä on kai unkarin maatalousmuseo, mutta se nyt ei varsinaisesti ole mielestäni mitenkään megasiistiä. Tämän jälkeen taas metroseikkailua ja kun nälkä yllättää lähdetään takaisin hotellille ja käydään alueen isoimmassa kaupassa. Ostan ison setin ruokaa ja juomaa tulevia bussipäiviä varten. Postitan hotellilla läjän postikortteja ja vietän loppuillan hotellihuoneessa telkkarin ja eväiden kanssa.

6. 8. Jukka kännää.

Lähtö takaisin kohti Suomea, tosin ensin kohti Puolaa ja Krakovaa. Tarkoituksenani on olla koko päivä selvinpäin. Pitkälle iltapäivään asti se onnistuukin mainiosti, vaikka suunnilleen kaikki muut bussissa ryyppäävätkin. Luen kirjaa, kuuntelen musiikkia, katselen maisemia ja syön eväitä. Jossakin vaiheessa alkuillasta joku kuitenkin tulee sanoneeksi, että "ilmainen ilta Krakovassa sille joka juo tän loppuun yhdellä huikalla". Kyseessä on vodkapullo, josta on noin neljäs- tai viidesosa jäljellä. Meikäläisellä on sen verran kokemusta näistä läträyspuuhista, etten voi ohittaa noin houkuttelevaa tarjousta. Tartun siis pulloon ja kulautan sen vaivatta alas. Sen jälkeen saavutaankin kohta Krakovaan, ja ymmärtänette, että muistikuvani eivät ole loppuillasta enää kovin selviä. Useammassa baarissa tulee kuitenkin käytyä isommalla porukalla. Itse ei tarvitse juomista maksaa mitään, tosin siitä huolimatta aamulla ovat viimeiset omatkin rahani kadonneet johonkin. Ai niin, ja vetäähän se Flylow Organization keikankin ja siellä tulee tottakai oltua ja sieltä muistan sen, että tanssilattia oli täynnä alusta loppuun saakka.

7. 8. Jukka ja Varsovan löyhä liitto

Kun lähtee parantelemaan krapulaa loiventavilla kaljoilla (ja myöhemmin loiventavalla viinalla), niin tietäähän sen mitä siitä seuraa. Päivä menee siis bussissa Itä-Euroopan vilistäessä jälleen ikkunoissa. Välillä pysähdytään Varsovan lähellä isossa (erittäin isossa) ostoskeskuksessa ostamassa ruokaa ja lisää kaljaa. Siinähän ne suurimmat muistikuvat sitten ovatkin.

8. 8. Jukka ei mene Lost & Foundiin. Järki on tallella.

Herään bussinpenkiltä istuma-asennossa kun bussi saapuu Tallinan esikaupunkialueelle. Bussi tulee hyvissä ajoin satamaan, joten lauttaa takaisin Suomeen odotellaan pari tuntia. Lopulta lautta tulee ja vie väsyneet mutta käsittääkseni hiton tyytyväiset matkustajat takaisin Helsinkiin. Lautalla tulee vielä otettua pari siideriä ja keskusteltua matkan tapahtumista. Olen takaisin Suomessa. Osa porukasta lähtee vielä illaksi pitämään jatkoja Gaybariin, mutta minun osaltani tämä matka on nyt tässä.

Kiitos kaikille.

by Nina Survo

Heinäkuun loppua olikin odotettu jo ehkä koko kesä kuin heinäsirkat uutta viljasatoa. Viimein se lähtöaamukin sitten valkeni. Jostain syystä aamu sujui erittäin sutjakasti ja olimme aivan liian aikaisin passipaikalla makasiiniterminaalin portailla, mutta mikäs sen mukavampaa, kun avoimesti kyyläillä vieraita ihmisiä (joista osa tuli myöhemmin hyvinkin tutuiksi). Ja kun onnekkaasti vielä ensimmäiseen lauttaankin päästiin, lähti matkafiilis nousuun.

Kun meren ylityksen jälkeen olimme saaneet uudet kivat leimat passeihimme, oli busseihin jakaantumisen aika. "Onneksemme" bussin ilmastointi toimi vain puolittain, mutta avoin kattoluukku toi helpotusta kuumuuteen. Bussimatkan aikana tuli tutuksi oluen monet olomuodot; Ihana kylmä olut, viileä olut, lämmin olut ja kiehuvan kuuma olut.

Krakovaan pääsimme ilman kovin suuria kommelluksia, mitä nyt yksi passi jäi Latvian ja Liettuan rajalle, mutta sekin asia selvisi. Maisemat vaihtuivat kauniista rantamaisemista virolaisiin työmiehiin pelkissä kalsareissaan, ja tullimiehet ilkeistä viiksekkäistä miehistä herttaisiin täteihin... Ja matkatekeminen vaihtui kortinpeluusta, videoiden katseluun, nestetasapainon ylläpitoon ja vaan yleiseen puutumiseen. Miinuksena täytyy mainita bussissamme lauennut CD-soitin, joten enimmäkseen matka eteni ilman musiikkia.

Päivän valjettua harmaana tiistai-aamuna saavuimme viimein Krakovaan. Hostellimme Zaczek täytti tehtävänsä leiripaikkana asianmukaisesti. Päivä kului pyöriessä keskustaa ympäriinsä. Kymppikioskia suurempaa kauppaa oli todella vaikea löytää, mutta viimein saimme tarvittavat elintarvikeostoksetkin tehtyä.

Kun akut oli kaikin tavoin latailtu soitteli hostellin baarissa mukanamme ollut rokkipumppu FlyLow Organization. Pitkän lämmityksen jälkeen nousuhumalaiset suomalaiset viimein nostivat ahterinsa penkeistään ja luopuivat tuopeistaan parin biisin ajaksi nostaen fiiliksen lähes kattoon. Keikan jälkeen, hyvillä mielillä, porukka hajaantui Krakovan yöhön kukin omalle taholleen.

Aamulla oli kova yritys päästä lähteä aikaisin liikenteeseen, jotta varmasti ehtisimme nähdä illan pääesiintyjän Shaggyn. No suunnitelmat ovat suunnitelmia ja lähtömme viivästyi ensiksi, koska poikien bändikamat olivat jossain lukkojen takana, ja avaimen herra oli ties missä... Ja kun bändikamat oli vihdoin saatu kyytiin, huomasimme, että pari tyyppiä on kateissa. Pikaisen etsimisen jälkeen löysimme pari muuta nukkuvaa suomalaista ja olimme niihin niin tyytyväsiä, että päätimme jatkaa matkaa... (Kadonneet lampaat tulivat junalla perässä...)

Bussissa istuminen Krakovasta Budapestiin meni jo tutulla rutiinilla. Yksi yllätyskin koettiin, kun pääsimme Puolasta Slovakiaan ilman passintarkastusta. Aikataulusta armas bussimme oli kuitenkin sen verran myöhässä, että Shaggy jäi näkemättä lukuun ottamatta paria viimeistä biisiä. Ensimmäisenä iltana suurin kulttuurishokki oli pimeys; Tuleeko jossain kesällä illalla näin pimeää?! Pimeässä festarialue näytti järkyttävän isolta ja populaa näytti olevan aivan valtavasti...

Hotellimme yllätti vallan positiivisesti. Huoneet eivät olleet nyt mitään Hiltonin tasoisia ja suihkusta ei nyt ihan jokapäivä tullut lämmintä vettä, mutta kuka sitä pikkuasioihin jaksaa puuttua... Minibaari puuttui huoneista, mutta sen sijaan siellä oli jotain paljon parempaa: tyhjä toimiva jääkaappi, jonka sai hyvinkin edullisesti täyteen lähikaupastamme. Uima-altaamme oli myös aivan helmi. Ja hotellin sijaintikin oli kelpo: Tonavan rantaan ei ollut pitkästi, kauppa oli lähellä ja HEV-junakin pysähtyi melkein vieressä.Tosin Pestin keskustaan joutui matkaamaan hieman pidemmästi (junalla 20min), kaikkea ei voi saada kerralla...

Torstaina heittivätkin sitten taas FlyLown pojat keikkansa Szigetillä WAN2 teltalla alkuillasta. Vaikka pieni ukkoskuuro yllättikin ja koko tienoo muuttui hetkellisestiyhdeksi suureksi mutapainiareenaksi oli meno ihan kohtuu mukavaa. Eräs matkanjärjestäjän puolesta matkalla mukana ollut herra heitti oman shownsa teltan edessä kaatosateessa ennen keikan alkua, herättäen hieman kummastusta paikallisen väestön keskuudessa...Lambin keikka meni bajamajassa sadetta pidellessä... Illan pimentyessä ja sään parantuessa meni menovaihde taas todellakin päälle. Ympäri saarta sikin sokin eksyksiin. Illan saldona yksi hyvä reggaebändi bongaus ja uusia kavereita muutama.

Perjantaina tehtiin aivan päiväsaikaan Szigetin aluetta tutuksi. Koko paikka on kuin eri maailma päivällä ja yöllä. Kai siinä on joku muukin ero kuin pimeys, joku, jota en juuri tähän hätään keksi. Päivällä jos tekemisen puute iskee, Sziget tarjoaa vaikka minkälaista tekemistä. Urheilua on perus jalkapallosta, koripallosta ym. pöytälätkään ja trampoliinihyppelyyn (jota oli aivan pakko käydä kokeilemassa). Kaikenkarvaisia vesileikkejä löytyy myös viilentämään yli 30 asteen helteessä.

Ilta ja monta seuraavaa iltaakin siinä sitten samalla höyryllä meni, kai. Tequila kanelin ja appelsiinin kera?! No kyllä se alas (ja päähän) meni niinkin... Ohjelmaa oli ja paljon ja jokapuolella. Apocalypticaa yritettiin katsomaan, mutta hevitelttaa ei päässyt ilman rankkaa kyynerpäätaktiikkaa ehkä sataa metriä lähemmäksi, joten heitimme idean romukoppaan. Mainitsemisen arvoinen juttu on ehkä Sirkus Baobab, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen juttu yön pimeydessä afrikkalaisella musiikilla ja valoleikittelyillä varustettuna. Eniten minuun kuitenkin kolahti, kun lähdimme kohti kaukaisuudessa kuuluvaa rummutusta ja paikalle saavuttuamme huomasimme, että sehän olikin vaan neljä tyyppiä, jotka fiilistelevät soittimenaan roskapönttö!

Maanantaina olikin sitten uima-allasbileet. Lyhyesti: aurinkoa, juomaa, musiikkia, uima-allas... Jokainen varmaan osaa mielessään yhdistää mitä noilla aineksilla saa aikaan. Meno oli ihan mukavaa, eikä kukaan hukkunut.

Siinä iltasella piti sitten kuitenkin lähteä hyppäämään se benji-hyppy, vaikka koko viikon olinkin yrittänyt hanuttaa. Kauniisti näkyi 70 metrin korkeudesta Budapestin valot sekä täysikuu kaupungin yllä. ”When I say jump, you’ll jump, OK now jump”. Sittenhän sitä hypättiin... Slayerinkin keikka sai aivan uusia ulottuvuuksia sen jälkeen... Aivan mahtava fiilis!

Keskustassa tuli vietettyä aivan säälittävän vähän aikaa, eikä keskustan alue tullut juurikaan tutuksi, muuta kuin kiertoajelun ja Westend-kauppakeskuksen osalta. (Sovittiin, et ens vuonna tullaan tsekkaamaan ne nähtävyydet sitten tarkemmin).

Lähdön hetki oli keskiviikkoaamusta hieman haikea, mutta terve järki jo huusi kovaa, ettei tuollaista elämää olisi enää kovin kauaa kroppa kestänyt. Unet jäivät useasti hieman vähiin (tosin kuolemahan kuittaa univelat...) ja energian lähde oli hieman yksipuolista...

Paluumatka meni hieman horroksessa... Hyvinkin kivuttomasti. Bändinpoikiin oli menomatkalla ihastuttu Krakovassa sen verran, että soittivat keikan paluumatkallakin. Krakovassa suurin ongelma oli saada kaikki paikallinen valuutta tuhlattua, kun ei se millään meinannut kulua, kun mistään ei tarvinnut juuri mitään maksaa...

Via Baltica, Varsovan iso ostoskeskus, myrskyisä meri, home sweet home!

Ja tarinan opetushan oli, että bussissa voi keksiä mitä kummallisempia asentoja, joissa todellakin pystyy nukkumaan, sekä että tytöllläkin on mahdollisuus käyttää bajamajaa koskematta millään ruumiinosalla minnekään...

Ens vuonna uusiksi! Kärppä kuittaa.